Perspektiivi 1500-luvulle

Renesanssin myötä eurooppalaisten maisemat avartuivat fyysisesti ja henkisesti. Se oli virikkeinen mutta samalla kaoottinen ja kuolemanvaarallinen kausi niin sotien, kulkutautien kuin vääräoppisten teloittamisen takia. Humanistit eivät olleet turvassa. Savonarola poltettiin Firenzessä 1498, Thomas More mestattiin Englannissa 1535, Rabelais´n ystävä Etienne Dolet joutui roviolle Pariisissa 1546, Calvin poltatti elävältä tohtori Michel Servet´n, pienen verenkierron keksijän, Genevessä 1553 ja inkvisiition kuulustelema Giordano Bruno teloitettiin Roomassa 1600.

Francois I 1494-1547 tuli kuninkaaksi 1515. Tätä jättiläiskokoista miestä sanottiin ritarilliseksi mutta kevytmieliseksi. Kautensa alkajaisiksi Frans I valloitti Milanon ja tavoitteli Saksan keisarikruunua Habsburgien Maksimilian I kuoltua. Hän joutui neljään sotaan keisari Kaarle V kanssa. Häpeällisintä oli vangiksi joutuminen Padovassa 1524, jota tappiota lisäsi aluemenetysten lisäksi suuret sotakorvaukset. Yhdessä vaiheessä hän liittoutui Ottomaanien sulttaanin Suleimanin, Henri VIII ja protestanttisten prinssien kanssa. Frans I siirtyi luterilaisuuden suosijasta myöhemmin sen vastustajaksi toisin kuin sisarensa Margareta Navarralainen.

Leskeksi tultuaan Frans I nai, rauhansopimusten ehtojen mukaisesti, Itävallan Eleonoran, Kaarle V vanhemman sisaren ja Portugalin Manuel I lesken. Frans I:n tuhlaavaisuus vei kuningashuoneen vuosisataiseen velkakierteeseen, jolla kuitenkin saatiin Ranskan hovi ja kulttuuri kukoistamaan ja Ranskan linnat ja puistot rakennetuiksi. Frans I osti Mona Lisan, La Joconde, ja kutsui Leonardo da Vincin luokseen tämän viime vuosiksi. Hän perusti konservatiivista Sorbonnea avoimemman Collège des lecteurs royaux´n, myöhemmän Collège de Francen. Filosofi ja humanisti Guillaume Budé valittiin sen ensimmäiseksi johtajaksi 1530.

Charles Quint, keisari Kaarle V 1500-1558 peri lapsena Alankomaat ja tuli äidinisänsä Ferdinand Katolilaisen kuoltua Espanjan, Napolin ja Sisilian sekä Amerikan siirtomaiden hallitsijaksi. 1919 hän voitti saksalaisroomaalaisen keisarikunnan keisarinvaalin. Wormsin valtiopäivillä hän vastusti Lutherin liikettä, mutta sotiminen Frans I kanssa ja myös Wieniä piirittäneitä turkkilaisia vastaan viivästytti uskonpuhdistajien puhdistamista. Augsburgin uskonrauha 1555 antoi luterilaisille valtiosäädyille samat oikeudet kuin katolilaisille. Jälkimmäiset kuitenkin saivat vastareformin organisoitua 1564 Trenton kirkolliskokouksen päättymiseen mennessä. Kaarle V luopui vallasta 1556 ja vetäytyi espanjalaiseen luostariin.

Erasmus Rotterdamilainen 1459-1536 ei tuntenut rajoja. Hän eli Brysselissä, Rotterdamissa, Oxfordissa ja Baselissa. Erasmus kieltäytyi arvonimistä ja rikkauksista, mutta hänestä tuli älynsä, osaamisensa ja ahkeruutensa ansiosta valtiaitten neuvonantaja. Adages, antiikin filosofien tekstit kommenteineen oli valtavan suosittu 1500 luvulla, ja vielä tunnetumpi on hänen Thomas Morelle omistamansa Hulluuden puolustus Eloge de la folie, joka käsittelee sarkastisesti ihmisten järkeilyä suhteessa kristilliseen elämänviisauteen.

Thomas More 1480-1535 opiskeli teologiaa ja lakia Oxfordissa. Henri VIII nimitti hänet valtakunnan taloudenhoitajaksi, missä tehtävässä hän oli Englannin mahtavimpia vallanpitäjiä ja samalla kateuden kohde. Henri VIII halusi naida Anne Boleyn ilman paavin avioerolupaa aiemmasta kuningattaresta. More vastusti tätä, ettei tulisi välirikkoa Rooman kanssa ja erillistä anglikaanista kirkkoa. Hänet vangittiin ja tuomittiin mestattavaksi valtiorikoksesta. Utopian kirjoittaminen teki Moren vielä kuuluisammaksi kuin hänen poliittinen toimintansa.

Martti Luther 1483-1546 oli augustinolaismunkki Augsburgista, joka naulasi 95 teesiään Wittembergin kirkon oveen 1517.
Jean Calvin 1509-1564 oli tiukka juristi, joka teki Genevestä reformaation spartalaisen Rooman.
Ignacio de Loyola 1491-1556, taistelussa haavoittunut sotilas lähti kiertämään Jerusalemiin ja aikansa yliopistoihin "Jumalan pyhiinvaeltajana". Paavali III hyväksyi jesuittaveljeskunnan Compagnie de Jésus 1540.
Niccolo Machiavelli 1469-1527 julkaisi Prinssin 1513.

Maailma avartui

Maailma avartui fyysisesti laajemmalle. 1492 Kolumbus purjehti Länsi-Intiaan, 1498 Vasco da Gama Kalkuttaan, 1519 Cortez oli Meksikossa, 1531 Pizarro Perussa ja 1534 Jacques Cartier Kanadassa. 1543 Kopernikus vahvisti Maan pyöreäksi auringon ympäri kiertäväksi planeetaksi. Suurillä löytöretkillä oli suuri taloudellinen merkitys etenkin Portugalille ja Espanjalle ja sitä kautta Kaarle V:n keisarikunnan sodankäyntiin. Mutta löytöretkien tai heliosentrismin merkitys älymystön ja kansan tietoisuudessa tuli esiin vasta paljon myöhemmin. Sorbonnessa opetettiin litteää maapalloa pitkälle Valistuksen aikaan.

Euklidinen käsitys tilasta sensijaan levisi nopeasti, kun italialaisten maalarien tauluihin ilmaantui perspektiivi jo Giottosta mutta etenkin 1400 luvun Piero della Francescasta ja Botticellistä lähtien. Saksassa Grünewald edelsi Düreriä ja Hollannissa öljyvärien keksijä Jean van Eyck Bruegeliä. Freskot, öljymaalaukset ja suosituiksi tulleet peilit alkoivat olla laajalti näkyvillä. Jo antiikissa käytetty kultainen leikkaus koki renessanssin etenkin Leonardo da Vincin myötä.

Maailmankuva sai Keskiajan skolastiikan sijaan syvemmän perspektiivin myös paluusta antiikin alkulähteille. Aristoteleen ja muiden filosofien teokset sekä Hippokrateen ja Galenuksen kirjoitukset olivat pelastuneet arabien kautta. Humanismi määrittyi antiikin tekstien tutkimiseksi alkukielellä. Rabelais ei epäröinyt sekoittaa antiikin kuvia ja myyttejä pakanalliseen traditioon ja Pyhiin Kirjoituksiin. Hänen Quintessencen tislaustaitonsa (viides essentia eli alkuaine) ilmeni niiden käytössä oman ajan ilmiöiden ja tuntemusten metaforina niin, että hän vältti kohtalokkaat kerettiläisyyssyytteet. Sorbonne takavarikoi ja kielsi Pantagruelin, mutta syyksi otettiin kirjan rivous, ei vääräoppisuus.