Pirkko Pykäläinen: Egyptiläisten Kuolleitten Kirjasta

Vuosikokousesitelmä II ravintola Mestaritallissa Taivallahdessa 18.8.2007

Puhujaan, kuten moneen muuhunkin lääkäriin Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläinen oli tehnyt lähtemättömän vaikutuksen jo nuorena. Sinuhe oli aikoinaan ollut hyvin taitava, anatomian tunteva ruumiiden käsittelijä. Muinaisia egyptiläisiä kiinnosti, mitä tapahtui kuoleman jälkeen.

Kuolleitten Kirja perustuu faaraon virkamieskirjurin laatimaan papyrukseen, joka löydettiin Thebasta vuonna 1888. Samankaltaisia kuolleitten kirjoja on tiedossa useita. Niissä annetaan ohjeita miten kuoleman jälkeen tulee toimia.

Vaikka Egyptissä oli paljon jumalia, yllättävästi itse asiassa kyseessä oli monoteistinen uskonto osajumaluuksien kautta. Sama ilmenee Sinuhessa kun Eknathon pyrki  hallitsija-aikanaan nostamaan Athonin ainoaksi jumalaksi. Osiris ja muut jumalat olisivat vain eri prinsiippejä samasta aiheesta. Eknathon epäonnistui tässä hankkeessaan.

Kun egyptiläinen kuoli, oli tärkeää valmistaa häntä kuolemanjälkeiseen elämään, sitä tärkeämpää mitä korkea-arvoisempi vainaja oli. Hautakammiossa kuvitettiin kuolleen elämää ja myös sitä, miten hän selviytyisi kuolemanjälkeisessä maailmassa.

Sielu, Bâ, lähtee erilaisten porttien kautta kohti taivasta. Jumalten neuvosto istuu tuomitsemassa. Balsamoitaessa mm. faaraoilta säilöttiin sisäelimet erikseen ruukkuihin. Kuolleitten Kirjan papyruksissa kuollut pyytää neuvostolta saada esim. sydämensä takaisin. Tällöin se punnittiin vaa´assa totuuden sulkaa vastaan. ”Anoi Osiriksen edessä, että sydän ei asettuisi punnituksessa häntä vastaan.” Sydän saattoi puhua toista kuin ihminen, ikään kuin omatuntona ja samalla kaksoisolentona.

Nykyäänkin ruumiinavauksissa punnitaan sisäelinten, myös sydämen paino, ja merkitään suureen tilastokirjaan.

Jos muinaisen Egyptin vainaja osoittautui synnittömäksi ja hyväksi, hän pääsi auringonjumala Rân veneeseen, joka kuljetti matkustajiaan päivänkierron mukaan. Jälleensyntymisajatus ilmeni egyptiläisillä siinä muodossa, että kuollut pääsi puhdistautuneena palaamaan maalliseen elämään.

Muistiin merkitsi Martti Hyvönen